Eiköhän itketä, se kuulemma helpottaa

Luin muutama päivä sitten artikkelin siitä, miten jotkut liikuttuvat helpommin kuin toiset. Jotenkin se kolahti, varsinkin kun olen itse tunteellista sorttia. Katsoin illalla erään koukuttavan sarjan kolmanneksi viimeisen jakson ja sieltä ne taas valahtivat. On jotenkin hullua nauraa ja itkeä samaan aikaan kahden tunteen risteyksessä. Artikkelissa psykoterapeutti Kati Raikamo kertoo, että itku oikeasti helpottaa oloa. "Kyyneleistä … Jatka lukemista Eiköhän itketä, se kuulemma helpottaa

Sydän on kotiutunut

Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, etten varmasti koskaan toivu tästä lomanjälkeismasennuksesta, joksi sen nimesin. Selailin päivittäin lentoja takaisin aurinkoon ja haaveilin lottovoitosta. Tiesin vallan hyvin, etten mitenkään pysty olemaan taas pois töistä, en ajallisesti enkä rahallisesti. Tuollaiset kuukauden irtiotot vaatii vähän muutakin kuin intohimoa. Mutta en ajatellut rationaalisesti. Elin hetkessä, tunteessa. Halussa ja himossa. Pilvessä, … Jatka lukemista Sydän on kotiutunut

Mun sydän jäi sinne

Reilu viikko ihanaa kotoilua reissun jälkeen. Koti on maailman paras paikka ja siellä asuu maailman tärkeimmät tyypit. Katto pään päällä, lämmin tunnelma, meidännäköinen sisustus. Suuri kiitollisuus. Siitä huolimatta en ole vielä täysin sinut kotiinpaluun kanssa. Vastuusta ja velvollisuuksista, joita arkeen kuuluu. Vaikka ympärillä asiat ovat hyvin, jäi sydän lentokentän kahvilaan. Katsomaan ikkunasta nousevaa konetta ja … Jatka lukemista Mun sydän jäi sinne

Vahvojen tunteiden äärellä

Maailman upein kesäloma on piirtynyt historiaan. Muistot onneksi ovat ja pysyvät, niiden lämpöön on hyvä käpertyä koleina tammikuun sadepäivinä. Moni on kysynyt, kuinka loma sujui, oliko mukavaa, entä kelit. Olen kertonut kipeyksistä, jotka kiusasivat vuorotellen matkaajia, ja joiden aikana pohdin, selviämmekö ehjänä kotiin. Olen hehkunut auringon valoa ja kuvannut riemun hetkiä rannoilla, puistoissa, ravintoloissa ja … Jatka lukemista Vahvojen tunteiden äärellä