Diplomi-insinööriksi Lahessa, oman työn ohessa

Diplomi-insinööriksi Lahessa, oman työn ohessa

Ja niinhän siinä sitten kävi, että tässä huushollissa on jälleen opiskelija. Pääsykokeiden jälkeen olin sataprosenttisen varma, että opinnot jäivät vain haaveeksi mutta toisin kävi. Nyt on aktivoitu opiskelijanumerot, sähköpostiosoitteet sun muut. Fiilis on innostunut ja odottava. Toisin kuin muutama vuosi sitten, tällä kertaa ei ahdista yhtään. Ei ajankäyttö eikä työmäärä. Olin nimittäin jo pääsykoevaiheessa päättänyt, että jos sillä lukemisen määrällä pääsen opiskelemaan, se riittää.

Mua naurattaa joka kerta, kun ajattelen itseäni insinöörinä. Se ei vaan ole yhtään mua, olen ennemminkin humanisti tai ajattelija, en insinööri. Mutta juuri siinä piilee tämän homman viettelys. Vastakohdat ovat kiinnostavia.

En ole asettanut opiskeluille tavoiteaikataulua. Tärkeämpää on ylläpitää omaa hyvinvointia, hoitaa päivätyöt kiitettävästi ja viettää laatuaikaa perheen kanssa. En aio ladata liikaa paineita tai stressata. Uskon siihen, että asiat lutviintuvat omalla painollaan. Asioilla on tapana järjestyä.

Kyynikko kysyisi, miten aion hoitaa nämä opinnot, kun en ilmeisesti saanut aiempiakaan pakettiin. Ihan aiheellinen kysymys. Tuli yllätyksenä, miten vaikeaa Jyväskylän yliopiston opinnot oli hoitaa etänä. Tuolloin, nelisen vuotta sitten, lähes kaikissa opinnoissa oli vähintäänkin osittain läsnäolovaatimus. Kieliopinnot sun muut piti luonnollisesti opiskella täysin läsnä. Matka Lahdesta Jyväskylään kestää bussilla parisen tuntia. Kun hyppäsin aamuneljän tai viiden bussiin ehtiäkseni aamuluennolle, ja tein töitä tuon matkan saadakseni hoidettua päivän työt, alkaa kuvio aueta aika pian. Puoli vuotta rallia jaksoin, kunnes ymmärsin, että ihan niin hullu en sentään ole, että oman jaksamiseni uhraisin siihen hommaan.

Diplomi-insinööriopinnot ovat Lahdessa ja jotkin sivuaineet saattavat vaatia matkustamista Lappeenrantaan. Koronan myötä etäopetus on luonnollisesti ottanut harppauksen eteenpäin. En siis epäile hetkeäkään ettenkö parin, kolmen vuoden päästä olisi valmistunut.

Toinen tärkeä onnistumisen elementti on pääaine. Jyväskylässä opiskelin kauppatieteitä, mikä on aika lähellä suorittamaani MBA-tutkintoa. Olen utelias, ja kaipaan uusia näkökulmia, samojen asioiden jauhaminen pitkästyttää. Nyt näkökulma on täysin uusi: teknillinen, tuotantotalous. Pääaineena yrittäjyys, mikä on todella kiehtova aihealue.

Uskon siihen, että tulevaisuudessa yrittäjämäinen toiminta tulee lisääntymään työelämässä, niin isoissa kuin pienemmissäkin yrityksissä. Työvoimakustannukset ovat niin kovat, että on mietittävä uusia keinoja. Sen näkee jo nyt kevytyrittämisen yleistymisessä. Samalla pitää tasapainoilla yritysten kannattavuuden, yrittäjän henkilökohtaisten investointien (aika, raha) sekä luonnollisesti työntekijöiden oikeudenmukaisen kohtelun (palkka, lomat jne.) kanssa. Pitää löytää kaikkia tyydyttävä tilanne ja tähän soppaan olisi tosi mielenkiintoista oma lusikka tunkea.

Mutta ensin on pikkasen työtä edessä. Onneksi suunta on kirkas ja motivaatio kunnossa. Kivaa olla taas opiskelija!

Back to Top