Voihan diabetes mellitus

Voihan diabetes mellitus

Olen muutaman viikon tuumaillut ettei Väinö ole ihan kunnossa. Välillä on ollut päiviä, että on juonut tosi paljon ja yöllä pissinyt sisään. Toisaalta on myös ollut päinvastaisia hetkiä kun koira on ollut iloinen ja reipas, syönyt ja juonut ihan normaalisti.

Tällä viikolla on oksentanut useasti. Sekin menisi vielä jonkun satunnaisen pöpön piikkiin mutta kun herkut eivät kelvanneet, tiesin heti, että jotain on pielessä.

Väinöhän on aina ollut superkova kaiken syötävän perään, ihme kyllä, että on pysynyt silti melko hyvissä mitoissa. Onhan sillä vähän vatsanpyöreyttä mutta kelläpä keski-ikäisellä ei olisi?

Nuorempana vei pöydältä leipäpaketit ja onpa tuo vetänyt suklaakalenterin jos toisenkin. Pitsan reunat ne vasta herkkua olisikin ja magnesium, suoraan purkista kiskottuna. Ei sillä että kokemusta olisi, rohkenen silti epäillä, että aikalailla koko huusholli on siivottava lattiasta kattoon jos koira sattuisi kyseisen mineraalipurkin vetäisemään.

En voi olla miettimättä, liittyykö yletön herkkuhimo nyt puhjenneeseen sairauteen.

Tänään nimittäin käytiin lääkärissä, kun oli selvää, ettei kaikki ollut ihan kunnossa. Pikatestissä sokerit ja glukoosit olivat niin koholla, että aloitettiin saman tien insuliinihoito.

Kyllä jännitti ja hirvitti, en ole koskaan piikkejä pistänyt enkä niistä liioin pidä mutta olihan siitä selvittävä. Hyvin meni, koira tai hoitaja ei kärsinyt operaatiossa.

Nyt jännitetään kuinka nopeasti löytyy oikea insuliinitaso ja Väinö palaa taas omaksi itsekseen. Herkut saavat tietysti jäädä ja se lienee isompi pala nieltäväksi kuin aamuin illoin pistettävät insuliinit.

Tykkäsin 1
Back to Top