Kahden kuukauden someloma – mitä jäi käteen?

Kahden kuukauden someloma – mitä jäi käteen?

Lähdin vuoden alussa matkalle pelkkä menolippu taskussa eli määrittelemättömän pitkälle sometauolle. Tavoitteena oli saada omaa mieltä järjestykseen, poistaa arjen aikavaras ja keskittyä ulkoisten seikkojen sijasta sisäiseen hyvinvointiin.

Olin jo etukäteen päättänyt loman kestävän vähintään kuukauden. Helmikuun alussa kuitenkin tuntui, ettei matka ollut vielä päätöksessä, joten jatkoin taukoa vielä kuukauden. Nyt on aika palata vanhaan, paitsi ettei ole.

Kahden kuukauden sometauon suurin oivallus on, että on turha syyttää suksia, jos kunto on huono. Tai peiliä, jos naama ei miellytä. Vasta etäältä koin somen paljon objektiivisemmin ja näin yhden puun metsältä.

Huomasin, että tarve pitempään somelomaan juonsi juurensa piireistä, joihin olin eksynyt. Olin joutunut vääriin kupliin, väärien sometilien ääreen. Ja siksi koin koko somen ahdistavana.

Tajusin olevani jääräpää, joka vaatii muistutusta virtuaalielämästä tasaisin väliajoin. Ihan itse olen päätynyt sellaiseen maailmaan, joka on täynnä kiiltokuvaa ja kermavaahtoa.

Mutta onneksi, luojan kiitos, voin siivota kuplani ja täyttää sen juuri niillä ihmisillä ja asioilla, joissa onnellisuuteni aidosti itää. Someloman paras oivallus on vapaus vaikuttaa siihen, millaisessa somekuplassa elän.

Back to Top