TGIF.

TGIF.

Se on kaikki mitä tällä hetkellä on mielessä. Olo on rättiväsynyt, viikko hujahti jälleen silmissä. Hurja määrä töitä, useita kirjoitettuja juttuja, suunnitelmia, kohtaamisia ja lukematon määrä sälää.

Onneksi ei ole ihan tavanomainen perjantai, sillä ensi viikko on lomaa. Vain pari suunnitelmaa tiedossa, vähän Tallinnaa ja kameramessuja. Muuten oleilua, ei aikatauluja, ilman yhtään tehtävää. Pelkkää fiilispohjaista olemista.

Aion juoda aamukahvia rauhassa ja lukea uutiset huolella. Katsoa Kauniit ja rohkeat, tuleeko se vielä aamupäivisin? Voisin käydä koiran kanssa pitkällä lenkillä ja tulla kotiin lounastamaan. Ja tietysti päikkärit kuuluu lomaan ja treenaaminen. Sekä kirpparit, yksi kirppiskierros pitää tehdä. Viettää aikaa pojan kanssa, käydä uimassa ja pyöräilemässä.

Patistelin männä viikolla eräänä aamuna poikasta aamiaisen tekoon. Mä olen ollut vähän lepsu ja tehnyt sen hänelle valmiiksi aivan liian usein, tiedän sen olevan karhunpalvelus. Poika aneli, että “etkö äiti pliis voi tehdä sitä mulle, teethän sä töissäkin asioita kaikille muille”.

Olin tylsä ja sanoin, että töissä siitä mulle maksetaan.

Sillä kertaa lapsi teki oman aamiaisensa mutta kuinka oikeassa hän olikaan.

Kirjoittelin taannoin vastuusta, ja olen kiitollinen, että mulla on superkiinnostava vastuualue. Sisäinen viestintä on tärkeä osa yrityksen kulttuuria ja toimintakykyä. Vaikka on hienoa tehdä vaikuttavia ja upeita viestintätoimia, tarvitaan myös perustiedottamista ja ihmisten informointia. Se voi joskus näyttää tylsältä mutta organisaatio halvaantuisi aika nopeasti jos sen jättäisi agendalta pois.

Yritysvastuuviestintä se vasta kiinnostavaa onkin. Varsinkin nyt, kun moni on ymmärtänyt päästöjen merkityksen tai yhteiskunnallisen vastuun. On upeaa, että monella taholla on intressejä aiheeseen, joskus se tuo haasteita koordinointiin mutta lopulta on vain kaikille hyväksi, että aihe kiinnostaa.

Viestintä on siitä veikeä laji, että kumpikaan näistä vastuualueista ei oikeastaan ole mun omistama. Ei mulla ole juurikaan asioita, joita haluaisin tuoda esiin. Tietysti olen mukana kehittämässä ja ideoimassa sekä toteuttamassa, mutta aika harvoin herään aamulla ja mietin, että juuri tämän asian haluan kertoa kaikille meidän 3500 työntekijälle.

Viestintä on kuin vasara, työkalu, jolla lyödään nauloja lautoihin. Vähän tylsä vertaus, ehkä kuitenkin terävä puukko, jolla vuollaan pölkystä upeita teoksia. Ja minä olen se veistäjä, joka työt saa aikaan.

Olipa valmiit teokset naulaisia lautoja tai upeita puutöitä, harvoin ne jää tekijän käteen. Tilaus on tullut muualta ja työt lähtevät matkoihinsa. Aivan kuten aamiainen päätyy lapsen lautaselle tai artikkeli nettiin.

Tämä viikoittain jatkuva tilausprosessi on kiehtova mutta kuluttava ja siksi loma on jälleen erittäin tervetullut. Yhden viikon kun keskittyy johonkin aivan muuhun, on kummasti energiaa vastata taas muiden toiveisiin.

Back to Top