Tuntematon poika kuusimetsässä

Koiran kanssa metsälenkillä meitä vastaan käveli teinipoika. Hän oli ehkä neljäntoista, pitkähkö tukka värjätty sammaleen vihreäksi ja vaatetus, no, kaiketi nykymuodin mukaista. Kädessä puhelin, katseessa luottamus tulevaan.

Lähestyimme koiran kanssa tätä meille entuudestaan vierasta poikaa väistellen vuoronperää lähes maassa asti roikkuvia kuusen oksia. Parin metrin päässä meistä poika nosti katseensa näytöltä, katsoi minua silmiin ja hihkaisi reippaasti ”Moi!”. Tyystin hämmentyneenä mutisin jotain takaisin ja jälkikäteen tunsin itseni hölmöksi. En usko, että olin siinä tilanteessa ainoa, joka mietti, että joskus aikuiset on supernoloja.

Lue lisää Poikien Äidit -blogistani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.