Jos mä nyt vaan oon hetken tässä?

Syysflunssa riivaa ympärillä. Onneksi vuosien aikana on oppinut melko hyvin kuuntelemaan omaa kroppaa ja hiljentämään vauhtia silloin kun ensimmäiset epänormaalit merkit ilmenee. Silti arkea on vaikea himmata, saati pysäyttää.

Olen kiitollinen siitä, että voin tehdä töitäni hyvin lähes paikasta riippumatta. Tietysti välillä on hyvä käydä näyttäytymässä toimistolla, mutta varsikin nyt pienessä flunssassa on ihanaa kun voi tehdä hommia kotona teetä ryystäen ja viltin alla miltei maaten. Tiedäthän sen tunteen, kun on vähän väsynyt ja outo olo muttei niin kipeä kuitenkaan, että sairaslomaa tarvitsisi.

Silloin on hyvä vaan olla ja antaa itselle armoa. Hyväksyä se, että mieli käy vähän normaalia hitaammalla mutta olla ylpeä siitä, että pystyy yrittämään. Levätä itsensä kuntoon ja tekemään sen mitä pystyy. Jos kipeys lopulta ottaa vallan niin sitten on aika pysähtyä kunnolla. Siihen asti pienikin himmailu on palvelus itselle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.