Kupliinsa tukehtuneet

Kupliinsa tukehtuneet

Elämme suurien kuplien ajanjaksoa. Samaan aikaan kun puhumme käsillä olevasta seuraavasta teollisesta aikakaudesta, olemme ihmisinä eksyneet suureen virtuaalielämän metsikköön.

Näin kesäloman kynnyksellä olen taas huomannut, kuinka aihe on alkanut kiristää lenkkiä kaulani ympärillä. Kun maaliskuun alussa kirjoitin tuon aiemman aihetta liipanneen kirjoituksen, sain valtavasti henkilökohtaista palautetta. Moni kertoi, kuinka kokee rasittavaksi jatkuvan esilläolon ja strategisen henkilöbrändin vaalimisen. Voin kuvitella, että maailmantähdillä on täysin sama fiilis – aina oltava edustettuna, tällättynä, parhaimmillaan. Jos jätät sääresi sheivaamatta, päädyt pallon toiselle puolelle uutisiin.

Eläminen itserakennetussa kuplassa on tuonut mukanaan myös olettamuksen siitä, että lähtökohtaisesti kuplan muita kansalaisia kiinnostaisi yhteisen kuplan asiat. Peilaamme asiaa ymmärryksemme mukaan, joka perustuu kokemukseen kansoista ja kansalaisuuksista. Oikean elämän heimoista, vaikkapa suomalaisuudesta. Kuplan kiinnostuksen määrää mitataan tykkäämisillä, jaoilla ja kommenteilla. Hassua on se, että kuplan muut kansalaiset eivät koe asuvansa sinun kuplassasi vaan omassaan, itseluomassaan. Ei heitä kiinnosta sinun kuplasi asiat vaan omansa, elleivät ne sattumoisin risteä. Samaan aikaan ihmiset kokevat tukehtuvansa omiin kupliinsa ja kokevat riittämättömyyden tunnetta.

Pohdiskelin tänään kuinka väljentää köyttä ennen kuin se salpaa hengityksen kokonaan. Olisiko kesälomalla pidettävä sometauko vastaus? Kaiketi, toisaalta en usko totaalikieltämisen voimaan missään asiassa.

Ehkä tässä kohden riittää pelkkä tietoisuus siitä, että luomani kupla ei lisää hyvinvointiani juuri nyt ja korvaan sen tärkeämmillä asioilla. Vaikkapa keskittymällä siihen, mitä muuta uusi aikakausi tuo mukanaan kuin virtuaalimetsät ja suuret kuplat.

Back to Top