Kaavion ylimmäiset

Kaavion ylimmäiset

Mietittiin töissä taannoin, että aika montaa hyvää johtajaa ja esimiestä yhdistää yksi asia. He ovat uskaltaneet tehdä asioita jollakin tavalla poikkeavasti. Haastaa perinteisiä tapoja, ottaa riskejä. Vaikka kaikki ei aina menisi putkeen, voi silti ylpeänä todeta, että mä sentään edes yritin.

Entä oletko koskaan miettinyt miksi organisaatiokaaviot piirretään kuten ne piirretään? Johtaja on kaiken yläpuolella ja alaiset alapuolella. Ehkä aikoinaan itse johtaja halusi näin näyttää oman statuksensa? Ylimmäisyytensä. Tänä päivänä melko elähtänyt ajatusmalli.

Mitähän tapahtuisi, jos kaavion kääntäisi ylösalaisin? Tehtäisiin alaisista ylimmäisiä. Johtaja edelleen johtaisi joukkojaan mutta kartanluvun sijaan antaisi ihmisten yhdessä löytää polun haluttuun pisteeseen. Tietysti johtajalla täytyy olla kirkas visio siitä mihin joukon tulee päätyä, mutta mitä tapahtuu sitoutumiselle kun ruoka tulee valmiiksi pureksittuna? Oksennusrefleksi.

Menestyvä johtaja ympäröi itsensä sellaisilla ammattilaisilla, joilla on näkemystä, tietoa ja taitoa. Se ei tarkoita, että sen myötä johtajana menestyisi kuka tahansa pystymetsästä napattu. Kyllä, johtajalla on oltava tietty auktoriteetti ja kyllä, johtajan tehtävä on edistää toimintaa ja poistaa polulta esteitä.

Mutta ei johtajan kannata ahtautua eteen heitettyihin saappaisiin vain siksi, että jonkun mielestä niin kuuluu tehdä. Enemminkin rohkeasti tehdä asioita eri tavalla. Ei uutta saavuteta tekemällä samoja vanhoja asioita, eikä historiaa kirjoita kopioijat vaan sellaiset, jotka uskaltavat erottautua.

Missä on se rohkea johtaja, joka ensimmäisenä piirtää itsensä alaistensa alapuolelle? Se ei tarkoita arvon alennusta vaan ymmärrystä siitä, että valmiiksi pureksittu maistuu pahalle. Astumista ulos mukavuusalueelta, kääntäen perinteiset mallit nurinpäin.

Back to Top