Kamala kun kaduttaa
Kävi kaduttamaan kun viime tekstissä sanoin, että koiranpennut on joskus kamalia. Ei ne kyllä ole. Ne on ihania ja suloisia pieniä riiviöitä
Huh haipakkaa – koulu-uutisia, perheenlisäys ja pohjakosketus
Paljon on tapahtunut edellisten viikkojen aikana, niin paljon, ettei ole ollut aikaa ja energiaa kirjoitella tänne. Palataan huhtikuun alkuun Kirjoittelin aiemmin pieleen
Viime viikkojen hauvavauvakupla
Pieni Raptor-chihuahua asettui taloksi muutama viikko sitten. Se on sulattanut kaikkien sydämet. Vauvat, olipa sitten karvaisia vai ihmisjälkeisiä, ovat kyllä ihan maailman
Pysy kotona
Kello soi seitsemältä aamulla. Tuntuu, kuin olisin vasta ummistanut silmäni. Kellojen siirtely on yksi typerimmistä asioista mitä tiedän. Kapuan rappuset alakertaan, laitan
Mitä jos en onnistu? Häpeä estää kertomasta.
Joku saattaa tietää mun jonkinasteisesta fiksaatiosta opiskelun suhteen. Pari vuotta ennen koronaa käväisin puolen vuoden reissun Jyväskylän yliopiston KTM-opinnoissa, kunnes huomasin, ettei
Pussillinen salmiakkia sovinnon eleeksi
Yhteentörmäyksiltä ja erilaisilta otteluilta ei voi välttyä kun teini-ikä kolkuttelee. Poikanen hakee rajoja ja hiljalleen itsenäistyy. Äidin kanssa on turvallista kinata ja
Kipu pakotti pysähtymään
Ollut ikävä kirjoittamista. Jonkun aikaa koin, ettei ollut mitään sanottavaa. Pää oli niin täynnä työtä ja muuta, ettei sinne jäänyt tilaa uusille ajatuksille saati kaistaa niiden vähäistenkään tulla kirjallisessa muodossa ulos. Sitten elämä puuttui peliin, niin kuin olemme saaneet huomata sen toisinaan tekevän. Sain viime
Täydellisen tylsää, tavallista arkea
Katselin männäviikolla telkkarista ohjelmaa, jossa todettiin erään julkisuuden henkilön elävän täydellisen tylsää ja tavallista arkea. Taisin löytää sielunkumppanin, sillä hyvää elämää ei voisi paremmin kuvata. Tällä hetkellä harmaat päivät seuraavat toisiaan. Jonain aamuna saattaa maassa olla vähän lunta, joka on kadonnut viimeistään lounasaikaan. Odotan tosi
Perjantaista perjantaihin
Niin ne päivät ja viikot vierii. Siitä kaiketi huomaa olevansa jo oikeesti aikuinen. Vaikka mieleltään ikuisesti 27. Se oli mun elämän ikimuistoisin
Yksin metsässä, ensirakkauteni luona
Olen viimeisen puolen vuoden aikana löytänyt ensirakkauteni uudelleen. Korona pakotti muuttumaan ja ajoi ihmiset juurilleen. Nukuin usein pienenä vaunuissa mummolan parvekkeella ja
Väinön eka kontrollikäynti
Siitä on nyt vajaa kolme viikkoa, kun Väinöltä löytyi diabetes mellitus eli sokeritauti. Tuntuu, että tuosta olisi jo paljon enemmän aikaa, sillä
Miten saada antiaamuihminen aamulenkille?
En todellakaan ole aamuihminen. Ihailen kyllä suunnattomasti sellaisia tyyppejä, jotka heräävät ennen kellonsoittoa, istuvat sängyn laidalla lempeästi itsensä herätellen, juovat rauhassa aamukahvinsa