Nyt tarvitaan hyvÀÀ enemmÀn kuin koskaan
Jokainen tietÀÀ tilanteen mutta vain osa edesauttaa parempaa. Kansalaiset auttavat ikÀihmisiÀ, vanhemmat opettavat lapsiaan ja yritykset tekevÀt poikkeusolojen keskellÀ parhaansa. Silti joidenkin
Alkoholistin lĂ€heiset â mun tarina
Nyt on luvassa todella henkilökohtainen kirjoitus. Niin lÀheltÀ riipaiseva, ettÀ vÀhÀn jopa pelottaa. Toisaalta olen jo pitkÀÀn halunnut puhua aiheesta isommin ÀÀneen, ja tuoda nÀkyvÀksi sitÀ helvettiÀ, missÀ moni lapsi ja vanhempikin, elÀÀ. Olen elÀnyt koko ikÀni alkoholin ja sen tuomien haittojen varjossa. Kulkenut vieressÀ
Perjantaista perjantaihin
Niin ne pÀivÀt ja viikot vierii. SiitÀ kaiketi huomaa olevansa jo oikeesti aikuinen. Vaikka mieleltÀÀn ikuisesti 27. Se oli mun elÀmÀn ikimuistoisin
Yksin metsÀssÀ, ensirakkauteni luona
Olen viimeisen puolen vuoden aikana löytÀnyt ensirakkauteni uudelleen. Korona pakotti muuttumaan ja ajoi ihmiset juurilleen. Nukuin usein pienenÀ vaunuissa mummolan parvekkeella ja
VÀinön eka kontrollikÀynti
SiitÀ on nyt vajaa kolme viikkoa, kun VÀinöltÀ löytyi diabetes mellitus eli sokeritauti. Tuntuu, ettÀ tuosta olisi jo paljon enemmÀn aikaa, sillÀ
Miten saada antiaamuihminen aamulenkille?
En todellakaan ole aamuihminen. Ihailen kyllÀ suunnattomasti sellaisia tyyppejÀ, jotka herÀÀvÀt ennen kellonsoittoa, istuvat sÀngyn laidalla lempeÀsti itsensÀ herÀtellen, juovat rauhassa aamukahvinsa
Voihan diabetes mellitus
Olen muutaman viikon tuumaillut ettei VÀinö ole ihan kunnossa. VÀlillÀ on ollut pÀiviÀ, ettÀ on juonut tosi paljon ja yöllÀ pissinyt sisÀÀn.
MaanlÀheinen ja rauhoittava koti
Ollaan asuttu vuonna 1951 rakennetussa talossa kohta kymmenen vuotta. Paljon on tehty ja rutkasti on edelleen tekemÀttÀ. Ei vanhassa talossa taida tekeminen
Kukkajuttuja
Olin tĂ€nÀÀn elĂ€mĂ€ni ensimmĂ€isissĂ€ polttareissa. ItsellĂ€ni ei ollut sellaisia â en halunnut. Poikanen oli tuolloin ihan pikkuinen vauva eikĂ€ pÀÀllimmĂ€isenĂ€ mielessĂ€ ollut
SÀhköfatin satulassa unohtuu työt ja ajatukset
KevÀt on ollut kyllÀ jotenkin super pitkÀ ja raskas. Tai eihÀn nyt enÀÀ edes ole mikÀÀn kevÀt, herttinen, yli puolen vÀlin kesÀÀ jo mennÀÀn. Jotenkin sitÀ omassa mielessÀÀn ajattelee, ettÀ kesÀ olisi yhtÀ kuin kesÀloma, joka siintÀÀ horisontissa. Vaikka kevÀt toi yleisesti paljon kaikkea pahaa,
MitÀ jÀÀ kun turha riisutaan?
NÀin lauloi Jenni ja Kimmo. EhkÀ vÀhÀn eri kontekstissa mutta hyvÀ kysymys, kun pohtii ihmisen persoonaa ja sitÀ, mitÀ itsestÀÀn tuo muille ilmi ja toisaalta mitÀ jÀttÀÀ historiaan. EnemmÀn raflaavaa olisi kysyÀ, mitÀ kirjoitetaan muistokirjoitukseen? Sanotaanko, ettÀ perheelleen ja tÀrkeille arvoilleen elÀnyt tai kenties jotain