Pysy kotona

Pysy kotona

Kello soi seitsemältä aamulla. Tuntuu, kuin olisin vasta ummistanut silmäni. Kellojen siirtely on yksi typerimmistä asioista mitä tiedän. Kapuan rappuset alakertaan, laitan

Pussillinen salmiakkia sovinnon eleeksi

Pussillinen salmiakkia sovinnon eleeksi

Yhteent√∂rm√§yksilt√§ ja erilaisilta otteluilta ei voi v√§ltty√§ kun teini-ik√§ kolkuttelee. Poikanen hakee rajoja ja hiljalleen itsen√§istyy. √Ąidin kanssa on turvallista kinata ja

Kipu pakotti pysähtymään

Kipu pakotti pysähtymään

Ollut ikävä kirjoittamista. Jonkun aikaa koin, ettei ollut mitään sanottavaa. Pää oli niin täynnä työtä ja muuta, ettei sinne jäänyt tilaa uusille ajatuksille saati kaistaa niiden vähäistenkään tulla kirjallisessa muodossa ulos. Sitten elämä puuttui peliin, niin kuin olemme saaneet huomata sen toisinaan tekevän. Sain viime

Täydellisen tylsää, tavallista arkea

Täydellisen tylsää, tavallista arkea

Katselin männäviikolla telkkarista ohjelmaa, jossa todettiin erään julkisuuden henkilön elävän täydellisen tylsää ja tavallista arkea. Taisin löytää sielunkumppanin, sillä hyvää elämää ei voisi paremmin kuvata. Tällä hetkellä harmaat päivät seuraavat toisiaan. Jonain aamuna saattaa maassa olla vähän lunta, joka on kadonnut viimeistään lounasaikaan. Odotan tosi

Taustaa edelliseen, miksi?

Taustaa edelliseen, miksi?

Tuli vahva tunne siitä, että pitäisi avata edellistä postausta. Miksi kirjoitin asiasta nyt, vaikka päänäyttämön tapahtumat sijoittuvat vuosien taakse? Kaksi vahvaa syytä. Ensinnäkin alkoholismin (ja kyllä, puhun tietoisesti itse sairaudesta sairaiden ihmisten sijaan) jäljet näkyvät omassa toiminnassani ja ajatuksissani edelleen. Tulen ikuisesti kantamaan mukana muistoja

Alkoholistin läheiset

Alkoholistin läheiset

Nyt on luvassa todella henkilökohtainen kirjoitus. Niin läheltä riipaiseva, että vähän jopa pelottaa. Toisaalta olen jo pitkään halunnut puhua aiheesta isommin ääneen, ja tuoda näkyväksi sitä helvettiä, missä moni lapsi ja vanhempikin, elää. Olen elänyt koko ikäni alkoholin ja sen tuomien haittojen varjossa. Kulkenut vieressä

Perjantaista perjantaihin

Perjantaista perjantaihin

Niin ne päivät ja viikot vierii. Siitä kaiketi huomaa olevansa jo oikeesti aikuinen. Vaikka mieleltään ikuisesti 27. Se oli mun elämän ikimuistoisin

Back to Top